Muistelin että olin jo virallisesti julkistanut blogin kuolleeksi, mutta en näköjään. No, olisin silti kai tehnyt 2017-katsauksen jonnekin.
Musan puolella meni taas siihen että kuuntelin niitä samoja vanhoja juttuja. Toki jotain aiemmin tuntemattomia kuunnellut myös. Tänä vuonna olen diggaillut paljon Yesiä (joka on toki tuttu bändi), ja kuuntelin vihdoin jopa Tales from Topographic Oceans -mammuttia. Sekin on hieno levy, vaikka jakaa mielipiteet.
Vuoden biisi (siis biisi josta tänä vuonna innostuin) voisi olla Underworldin Two Months Off. YouTubessa soinut paljon. Itse Hundred Days Off -levyä en ole kuunnellut vielä. Levyn aikaan Darren Eemerson oli jo lähtenyt ja monen mielestä Underworld ei ole enää entisensä. Mutta tuo biisi on mestariteos.
Leffojakaan en paljoa katsonut (alle 30). Parhaat olivat ehkä Calamari Union ja Arrival. Sarjojen puolellakin laiskottelin, Curb Your Enthusiasmin katsoin uusiksi kyllä. Yksi parhaita sarjoja ikinä. Uusia Curb-jaksoja olen katsonut hitaasti, hyviä kyllä nekin. Vuonna 2018 tekisi mieli katsoa Twin Peaksin kolmoskausi, mutta haluaisin nähdä ne vanhat kauden ensin. Ja jos oikein muistan niin toinen kausi saattaa olla vähän tuskaa kahlata läpi. Eli saa nähdä.
2016 vuoden lopussa ajattelin että lukisi sata kirjaa vuonna 2017. Minkä arvelin tarkoittavan sitä että saisi luettua 50. Mutta ei sekään onnistunut, reilu 30 oli lopputulos. Mieleenpainuvin kirja oli Klaus Kinskin Tarvitsen rakkautta, ihan WTF-kamaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti