Prince

Prince on siis kuollut. Täytyy sanoa, että tämä oli kovempi isku kuin David Bowien kuolema. Sillä kai pidän Princen tuotannosta enemmän, vaikken ole edes päässyt sen tutkimisessa alkuun. Mies on nimittäin tehnyt paljon levyjä. Ja esimerkiksi Sign o' The Timesissa riittää vielä ihmettelemistä.

Princen tuotannossa ei myöskään ole kaiketi yhtä paljon klassikkoita kuin Miles Davisilla tai Frank Zappalla. Monet ovat sitä mieltä että vain 80-luvun tuotanto on kuuntelun arvoista. Täytyy sanoa, että kun olet nyt lukenut miehestä lisää, niin kiinnostaa todella paljon käydä myöhemmän materiaalin kimppuun. Helmiä löytyy varmasti, vastaan tuli esimerkiksi Colonized Mind -biisi vuodelta 2009. No, ei kyllä ole kauaa siitä kun löysin Goldin (1995). Hienojen biisien lisäksi kiinnostavia tulevat varmasti olemaan myös ne levyt, joilla Prince teki mitä lystää.


Voisi tässä mainita triviatiedon että Prince oli syntynyt samana vuonna (1958) kuin Michael Jackson ja Madonna. Mutta lisää miehestä saa kertoa tosifani, Soundin toimittaja Mikko Meriläinen:

Princelle
Soundin Minun tähteni -juttu
8 upeaa Prince-videota internetin kätköistä

Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys

Katselin joskus WatchMojon listan 1900-luvun parhaista kirjoista, ja Sadan vuoden yksinäisyys oli silloin ainoa top 10:stä jota en ollut lukenut. No, olisihan se varmaan tullut vastaan muutenkin, tunnettu teoshan se on. Klassikoita vain on paljon luettavaksi. Sadan vuoden yksinäisyys on oikeastaan tuoreemmasta päästä, vaikkei mikään uusi ole.

Etukäteen arvelutti kun kuulin että kirjassa on "taika-elementtejä" (maaginen realismi), vaikka lähinnä sukukronikka on kyseessä. Mutta kyllähän siihen tottui nopeasti. Sen sijaan nimien kanssa sai olla tarkkana, niitä kun riittää, ja monet kuulostavat samoilta. Joistain kirjoista tuttua lunttilistaakaan ei ole. Olen muutenkin huono nimien kanssa, mutta yllättävän hyvin pysyin kärryillä, vaikka lukemisessa oli pitkiäkin taukoja.

Niin, tämäkin kirja kuuluu niihin, joiden lukemisessa jostain syystä kesti kauan, vaikka sivumääräkään ei ole suuri. Laadustakaan ei ole kyse, nautin kokoajan lukemisesta, ja varsinkin loppupuoli on hieno. Kirjan suomennoksessa tuntuu olevan virheitä, sanojakin puuttuu. En tiedä onko myöhempiä painoksia korjailtu. Lisäksi tämä on taas niitä kirjoja joissa suomentaja (Matti Rossi) esittelypuheessaan paljastaa tarinan tapahtumat. Jostain syystä silti aina tulee luettua ne esittelyt, vaikka voisihan ne jättää lopuksi.

Pitänee lukea kirja joskus uusiksi, ja jättää sillä kertaa tauot lukemisen välissä lyhyemmiksi. Sillä vaikka en siis henkilöiden kanssa suuremmin tuskaillut, niin niitä tosiaan on suuri määrä. Tämä voi olla joillekin hyvä syy jättää kirja väliin, mutta muuten suosittelen ehdottomasti.

Kuvia, taas

Vuosien varrella on parilta musiikkiaiheiselta irc-kanavalta kertynyt talteen linkattuja kuvia, laitanpa joitain tänne http://koti.kapsi.fi/~anpurola/musakuva/

Kuvia saattaa tulla lisää tai niitä voi poistua. Saatan myös nimetä niitä jossain välissä. Eli en takaa että linkatut toimivat.