Italoproge, mahdollisesti oikeasti hyvää

Kun on progea tullut kuunneltua noin 15 vuotta, niin oli jo aikakin tutustua italoprogeen. Aloitin Premiata Forneria Marconin levyllä Per un amico, joka lienee tuon progen alagenren klassisimpia, ellei klassisin teos. Ja onhan se hyvä. Todella hyvä. Per un amico on vain 35 minuuttia pitkä, biisitkään eivät ole yhtä pitkiä kuin progessa pahimmillaan/parhaimmillaan. Aloitusbiisi Appena un po' on varsinkin soinut paljon, piti laittaa autoonkin kuunneltavaksi.

Storia di un minutoa olen myös kuunnellut, kyseessä on siis PFM:n ensimmäinen levy. Laatutavaraa sekin, 70-luvun tyyliin nämä kaksi levyä ilmestyivät samana vuonna. Kolmoslevyä L'isola di nienteä olen kuunnellut vähemmän, mutta hyvältä vaikuttaa sekin.

Seuraavaksi voisi tutustua Banco del Mutuo Soccorson tuotantoon. Saa nähdä miten paljon italoprogesta lopulta innostun. Ainakin voisi perehtyä niin että osaisi kirjoittaa edes osan yhtyeistä ja levyjennimistä ulkoa..