Vuosi 2015

Vuosi 2015 on ohi. Mielestäni loppuvuodesta on aina kiva katsella kaikenmaailman "huonoimmat leffat" -listoja, koska ne ovat tietenkin kivempia kuin parhaista kertovat. Noita leffalistoja nyt löytää varmaan jokainen (osa ei ole vielä ilmestynyt), mutta välillä tulee katsottua myös videoita vuoden huonoimmista biiseistä. Kieltämättä nuo aiheuttavat facepalmausta, kun en nykyhittimusiikkia juuri seuraa.

Yritin taas tänä vuonna kuunnella jopa uusia levyjä, kai välillä niin teinkin. Premiata Forneria Marconista tykkään ainakin, ja Renaissancesta. Vuoden biisilöydöt ovat PFM:n Appena un po', Weezerin Tired of Sex ja Abban The Visitors. Kaikki aloitusbiisejä, ja siinä hommassa täydellisiä. Tosin tuota Abban The Visitorsia en ole levynä edes vielä kuunnellut.

Radiota tuli kuunneltua jossain vaiheessa paljonkin, lähinnä Radio Suomea. Siellä on kyllä hyviä musiikkiohjelmia, ainakin jossain vaiheessa niitä tuli uusintoina yöllä.

Elokuvia tuli katsottua reilut 50, mikä on yllätys. No, yhdessä vaiheessa pidinkin aikamoiden leffaputken. Paras katsotuista oli Whiplash, siinä varsinkin viimeiset 15 minuuttia ovat suunnilleen parasta elokuvaa vuosiin. Suosittelen ehdottomasti. Yksi joka jäi mieleen oli Coen-veljesten The Man Who Wasn't There. Se ei ollut parhaita 2015 katsomiani, mutta todella hyvä ja pisti miettimään. Silloin tajusin että joskus on vain pakotettava itsensä katsomaan niitä katselulistalla olevia, tuokin oli ollut jo vuosia. Vaikka sen tiesi hyväksi, onhan se Coen-veljesten.

Kirjoja tuli luettua alle 30, eipä siinä mitään, mutta en saanut viidestä lukulistallani olevasta mammuttiteoksesta luettua kuin yhden (Dostojevskin Idiootin). Kai sitä koittaisi taas tänä vuonna lukea yhden. Tosin osa noista merkatuista on moniosaisia (Säätiö, Dyyni), ja kai Täällä Pohjantähden allakin lasketaan kolmeksi kirjaksi. Pentti Saarikosken päiväkirjoja luin paljon tänä vuonna, elämäkerran ensimmäinen osa on kesken. Elämäkerroista hieno oli Seppo Heikinheimon itse kirjoittama Mätämunan muistelmat, paras tänä vuonna luettu kirja.

Vuoden paras peli oli Final Fantasy X-2, joka on periaatteessa hömppää, mutta niin hauskaa. Ja vuoden eniten pelattua peliä en mainitse nimeltä, sillä en halua laittaa vahinkoa kiertämään.. Riittänee että kerron sen olevan samaa sarjaa kuin Cookie Clicker, mutta paljon koukuttavampi. Onneksi sitä voi Cookie Clickerin tapaan vain pyörittää taustalla ilman ääniä ja vilkaista välillä.