Hullun Pierrotin katsoin todellakin hetken mielijohteesta: luin että se oli Xavier Dolanin suosikkielokuvia, ja muistin että olin tallentanut sen Teemalta. En tiennyt elokuvasta yhtään mitään, mutta päätin vain alkaa heti katsella. Ja en ole edes nähnyt Xavier Dolanin elokuva.
Hullu Pierrot on ns. outoja elokuvia, mutta eipä tuollainen enää hämmästytä, Bunuelin ja muiden jälkeen. Esimerkiksi Porvariston hillitty charmi ilmestyi kuitenkin vasta 7 vuotta myöhemmin. Pidin elokuvasta paljon, tässä auttoi varmasti se ettei etukäteen tiennyt siitä mitään. Sillä kun tajusi ettei ihan normaalia kerrontaa ole tulossa, saattoi vain nauttia ranskalaisfiiliksestä, maisemista jne, tarina nyt ei ole niin tärkeä. Parhaat kohtaukset ovat mielestäni musiikkia sisältävät.
Elokuva tuo mieleen esimerkiksi Terrence Malickin Julman maan, ja ilmeisesti Julma maa -fani Quentin Tarantino pitää myös tästä. Mistä vähän yllätyin, toki tiesin että Tarantinolla on laaja maku, mutta ei tätä katsellessa tule ensimmäisenä mieleen että hän olisi fani.
Hullu Pierrot oli itselleni ensimmäinen Godard, ja se saattoi olla parempi aloitus kuin Viimeiseen hengenvetoon, joka saattaa olla vain ns. perushyvä klassikko. Mutta enpä tuomitse sitä ennalta. Joka tapauksessa aion kyllä katsoa Godardin elokuvia lisääkin. Eipä tätäkään voi kaikille suositella, mutta moni saattaa yllättyä positiivisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti