Fjodor Dostojevski - Idiootti

Idiootti on niitä kirjoja, jotka olivat vuoden 2015 lukulistalla. En tiennyt milloin suunnilleen aioin sen lukaista, mutta hetken mielijohteesta tuli sitten otettua teos kirjastosta mukaan. Ennen kuin aloitin, huomasin että kyseessä oli vanhempi suomennos, vaikka sekin oli uudehko painos uudella kannella. Tuli sitten lainattua se uusi suomennos. Meinasin myöhemmin vähän vertailla niitä, mutta ei sitä oikein tullut tehtyä.

Aina joskus kirjojen lukeminen kestää. Se ei välttämättä kerro mitään laadusta, sitä vain saattaa jumittaa, niin että lukutaukoa on helposti päiviä. Ja Idiootin lukeminen todella kesti. Niin paljon että kai ensimmäistä kertaa päätin lukea useampaa kirjaa yhtä aikaa, ja samalla kun luin Idiootin, ehdinkin lukea viisi muuta kirjaa. Tosin ne olivat aika lyhyitä ja nopealukuisia, lähinnä elämäkertoja.

Pidin kirjasta heti alusta, ja ajattelin että se tulee olemaan parempi kuin Rikos ja rangaistus tai Kamarazovin veljekset. Noissa kahdessa teoksessa ei ole mitään vikaa, olen nauttinut kaikista lukemistani Dostojevskeista, mutta mikään ei ole todella kolahtanut. Idiootti vaikutti siis alusta asti hienolta, ja ei se taso tippunut. Mutta kun lukee noin osissa, niin kyllähän se haittaa. Tietysti venäläisiä nimiä on välillä vaikea muistaa ja ne menevät sekaisin, onneksi kirjan alussa on lunttauslista.

Paria asiaa myös häiritsi, esimerkiksi yhdessä vaiheessa melko alussa esitellään naishahmo, josta ajattelin muodustavan yhtä hieno pahuuden ilmentymä kuin Eedenistä itään -kirjan Cathy. Mutta nainen aika lailla katoaa pitkäksi aikaa.

No, hyvä kirja jokatapauksessa, sääli että tuli tuon kanssa hidasteltua. Kirjan kun voi lukea ensimmäistä kertaa vain kerran. No, ehkä joskus vuosien päästä voisi lukea uudelleen.