Sekalaista

Luen Pynchonin V.:tä, siitä tuli mieleen yksi juttu joka unohtui Infnite Jestistä kirjoittaessa mainita (muutenkin 2016-katsaus oli aika hutaistu). V.:ssä kerrotaan vitsi miehestä, joka syntyi ruuvi navassaan. Hän kulkee ympäri maailman löytääkseen jonkun joka osaisi avata sen, ja vihdoin kun joku onnistuu, miehen perse putoaa. IJ:ssä oli kertomus miehestä, joka virittelee rakennustyömaalla hissijärjestelmän köysistä ja kivillä täytetystä tynnyristä. Jossain vaiheessa tynnyrin pohja irtoaa, kivet tippuvat kuten mieskin, ja tyhjä tynnyri putoaa vielä hänen päälleen yms.

Noissa kahdessa jutussa on sellainen fiilis että olen lukenut ne joskus lapsena samoihin aikoihin. Molemmat pistivät miettimään että ovatko nämä olleet kirjailijoille uusia juttuja, vai onko joskus tämäntyylinen jopa lähtenyt jostain "vakavasta kirjasta". IJ:ssä taisi olla joku muukin samantyylinen.

Katsoin vihdoinkin Aki Kaurismäen Calamarin Unionin, se oli aivan mahtava. Mitään järkeähän siinä ei ole (elokuvassa joukko Frank-nimisiä tyyppejä lähtee matkalle Kalliosta Eiraan paremman elämän toivossa). Melkein nyt ei halua katsella niitä vakavampia Kaurismäki-elokuvia, eihän tätä voi ylittää.

Bruce Springsteenin omaelämäkerta Born to Run on hieno kirja. Kuten on myös Gogolin Kuolleet sielut, kiitos varsinkin tämän 1800-luvun lopun suomennoksen http://www.gutenberg.org/cache/epub/49404/pg49404-images.html Sen saa siis ihan ilmaiseksi ladata lukulaitteeseen yms.

Tuli vastaan mielenkiintoinen blogi: https://stopshakehoneygo.wordpress.com/ Sitä kirjoittaa Soundin toimittaja (linkin löysin tästä jutusta ).  Itse musiikkijutut eivät käsittele paljoa sellaisia bändejä mitä kuuntelen, mutta tulipahan taas mieleen että Suomessa tehdään varmasti paljon hienoa uutta musaa, pitäisi vaan alkaa kuunnella.