Weezer

Autossa soineet Buddy Holly ja The Good Life toimivat pitkän ajan jälkeen niin hyvin, että päätin tutustua Weezeriin enemmänkin. Noiden kahden raidan lisäksi en nimittäin tunne bändiltä kuin pari raitaa vuoden 2001 "vihreältä levyltä". Buddy Holly on tietenkin tuttu monille legendaarisen musiikkivideonsa ansiosta, se kun sisällytettiin myös Windows 95:n cd-levyille. The Good Life oli Pinkertonin single, ja se soi aikoinaan radiossa jonkin verran.

Pinkerton onkin albumi jota päätin kuunnella. Se on niitä levyjä, jotka saivat aikoinaan huonot arvostelut, mutta nykyään ovat kulttiklassikkoja. Käsittääkseni Rivers Cuomoa jopa nolotti, hän kun ajatteli tehneensä hienon levyn, mutta ketään ei kiinnostanut.

Jälleen kerran en sano levystä mitään parin kuuntelun jälkeen. Tired of Sex on kyllä sen tyylinen levynavaaja, josta pidän. Siis tuollainen biisi sopii mielestäni loistavasti avausraidaksi, juurikin tälläiselle kulttilevylle. Voisi mainita että olen kuunnellut levyä läppäreiden kaiuttimien kautta, eli ei tässä hifistellä..

Pitää se ensimmäinenkin levy kuunnella joskus, ja ehkä irtobiisejä muiltakin.

Boyhood

Joskus minulla on elokuvasta kovat ennakko-odotukset, joskus ei, vaikka kyseessä olisikin ohjaaja josta pidän. Richard Linklateria arvostan, vaikka ei hänen tuotantonsa kovin tuttua ole. Boyhood on kehuttu suunnilleen taivaisiin, mutta itse ajattelin vain katsoa sen hypestä välittämättä. Ehkä vähän odotukset kasvoivat, kun dvd-varauksen kanssa oli sekaannus kirjaston kanssa, ja sain odottaa vielä ylimääräisen viikon.

Niin, lainasin elokuvan kirjastosta, mitä olen päättänyt harrastaa tulevaisuudessa enemmänkin. Onhan se kiva, että tekijöille menee pari senttiä. Edellinen katsomani elokuva, Michael Haneken Amour oli myös lainattu. Boyhoodin tapaan myös sitä on muuten kehuttu vuosikymmenen parhaisiin kuuluvaksi. Alunperin aioin katsoa Boyhoodin ihan teatterissa, kun se tuli jopa tännepäin, mutta silloin pyöri samaan aikaan eräs toinen elokuva, ja nämä 2.5h elokuvat olisi pitänyt katsoa putkeen.. Päätin että Boyhood toimii varmasti hyvin dvd:ltäkin.

Jokatapauksessa, realististen odotuksien ansiosta Boyhood oli sitä mitä halusin. Se ei ole mikään suuri elokuva, vaikka sitä tehtiin 12 vuoden ajan, ja kestoa on yli kaksi ja puoli tuntia. Boyhood on vain erään pojan elämää, ilman mitään suurempia tapahtumia. Jossain vaiheessa tuotantoa tarinalle tärkeä lapsinäyttelijä menetti mielenkiintonsa, onneksi Linklater taivutteli hänet mukaan sen sijaan että olisi lisännyt jonkin traagisen onnettomuuden.

On sääli että elokuva on kotimaassaan saanut R ratingin, eli alle 17-vuotiaat eivät pääse sitä yksin katsomaan. Boyhoodhan on nimenomaan teineille sopiva elokuva, vaikka tietenkin useimpia ei vielä lapsuuden muistelu kiinnosta. No, Yhdysvaltojen luokitusjärjestelmähän on tunnetusti vitsi, ja taisin lukea jotain uutisia että tietyt teatterit olivat luvanneet päästää nuorempiakin yksin sisään.

Tässä postauksessa ei ehkä ole hehkutusta, sillä muodostan vieläkin "lopullista mielipidettä". Erittäin hyvä Boyhood ehdottomasti on, sitä tulee mietittyä aina välillä (katsomisesta on jo jonkin aikaa, vaikka yritän kirjoittaa elokuvista, kirjoista yms. tuoreena) ja trailerikin saa välillä aikaan kylmät väreet.

Luettavaa: Future of an expanding universe

Muutamakin juttu mitä pitänyt kirjoittaa, toivottavasti saa tehtyä silloin kun luetut kirjat/nähnyt leffat yms. ovat vielä hyvässä muistissa. Joten voisi edes jotain laittaa tänne odotellessa.

Ennen muinoin pidin blogia johon postasin kaikkea mielenkiintoista luettavaa. (osa linkeistä ei enää toimi). Voisi herättää sen henkiin tämän blogin osana. Olen lukenut Lawrence M. Kraussin kirjaa Universumi tyhjyydestä, eli sen kunniaksi http://en.wikipedia.org/wiki/Future_of_an_expanding_universe