Katselin joskus WatchMojon listan 1900-luvun parhaista kirjoista, ja Sadan vuoden yksinäisyys oli silloin ainoa top 10:stä jota en ollut lukenut. No, olisihan se varmaan tullut vastaan muutenkin, tunnettu teoshan se on. Klassikoita vain on paljon luettavaksi. Sadan vuoden yksinäisyys on oikeastaan tuoreemmasta päästä, vaikkei mikään uusi ole.
Etukäteen arvelutti kun kuulin että kirjassa on "taika-elementtejä" (maaginen realismi), vaikka lähinnä sukukronikka on kyseessä. Mutta kyllähän siihen tottui nopeasti. Sen sijaan nimien kanssa sai olla tarkkana, niitä kun riittää, ja monet kuulostavat samoilta. Joistain kirjoista tuttua lunttilistaakaan ei ole. Olen muutenkin huono nimien kanssa, mutta yllättävän hyvin pysyin kärryillä, vaikka lukemisessa oli pitkiäkin taukoja.
Niin, tämäkin kirja kuuluu niihin, joiden lukemisessa jostain syystä kesti kauan, vaikka sivumääräkään ei ole suuri. Laadustakaan ei ole kyse, nautin kokoajan lukemisesta, ja varsinkin loppupuoli on hieno. Kirjan suomennoksessa tuntuu olevan virheitä, sanojakin puuttuu. En tiedä onko myöhempiä painoksia korjailtu. Lisäksi tämä on taas niitä kirjoja joissa suomentaja (Matti Rossi) esittelypuheessaan paljastaa tarinan tapahtumat. Jostain syystä silti aina tulee luettua ne esittelyt, vaikka voisihan ne jättää lopuksi.
Pitänee lukea kirja joskus uusiksi, ja jättää sillä kertaa tauot lukemisen välissä lyhyemmiksi. Sillä vaikka en siis henkilöiden kanssa suuremmin tuskaillut, niin niitä tosiaan on suuri määrä. Tämä voi olla joillekin hyvä syy jättää kirja väliin, mutta muuten suosittelen ehdottomasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti