Jack Reacher

Kun ensimmäistä Jack Reacher -elokuvaa alettiin aikoinaan tehdä, en tuntenut Lee Childin kirjoja. En ole varma olinko kuullutkaan niistä. Mahdollisesti, mutta ainakaan en tiennyt Jack Reacherin hahmosta mitään. Joten oli hauska lukea että hän on noin 195cm korsto, ja esittäjäksi oli valittu Tom Cruise. Kyseessä on suorastaan malliesimerkki miten rooliin valitaan henkilö joka fanien mielestä on täysin väärä. Tietenkin on vaikea löytää isoja tyyppejä jotka ovat tarpeeksi hyviä näyttelijöitä, ja niin tunnettuja että tuovat väkeä teatteriin. Lee Childinkin mielestä Reacherin koko ei ole NIIN tärkeää, pääasia on että hahmo on eräänläinen voima, jota ei voida pysäyttää.

Tuo vuoden 2012 elokuva tuli aikoinaan katsottua, ja pidin siitä paljonkin. Cruise oli mainio, kuten muutkin näyttelijät. Valitettavasti elokuva ei menestynyt hyvin, taisi olla että Amerikassa oli taas ammuskeltu, ja juonen takia elokuvaa ei viitsitty mainostaa kovin paljon. Kaiketi pitkän pohdinnan jälkeen jatko-osa päätettiin kuitenkin tehdä, ja sen trailerin katsottuani päätin itse että voisi lukea nyt noita kirjoa.

Tappotahti on sarjan ensimmäinen kirja ja siitä aloitin. Jack Reacher pidätetään murhasta epäilynä, ja kaikenmaailman käänteitä löytyy. Kirja oli juuri niin viihdyttävä ja hyvä kuin toivoin. Jossain vaiheessa aloin miettiä, että onkohan Lee Child käyttänyt tähän kaikki tietämyksensä ja ideansa, ja sitä on seurannut sitten vaikea toinen kirja.

No, en lukenut sarjan toista kirjaa vielä, koska sitä ei heti löytynyt kirjastosta. Sen sijaan luin Kaukolaukauksen, ja se oli vielä parempi kuin Tappotahti. Myös mukavan erilainen, tällä kertaa ollaan Salaisen palvelun hommissa. Kolmas lukulistalla oli Tulilanka. Nyt oli ensimmäisten sivujen jälkeen jo vähän varauksia, alku kun ei vaikuttanut kovin innostavalta. Mutta niin vain kyseinen kirja oli taas edellistä luettua parempi. Näitä kaikkia kolmea lukiessa tuli mieleen että olisihan näistäkin elokuvat voitu tehdä, eikä vain uudemmista. Tulilangasta toivoisi oikeastaan minisarjaa.

Seuraavaksi oli vuorossa Linnoitus. Se on sarjan toinen osa, ja se oli jälleen laadukas, mutta ei sentään taas edellisiä parempi. Tiedä sitten miten olisin tykännyt jos olisin lukenut sen oikeaoppisesti toisena. Itse tarina on oikeastaan lukemistani Reachereista kiinnostavin, syrjäseutujen metsissä asuva ryhmä haluaa irrottautua Yhdysvalloista ja on valmis sen takia aloittamaan sodan. Varmaan tämän innoittamana tuli myös katsottua pari tarkka-ampujista kertovaa elokuvaa, Shooter (nähty aiemminkin) ja American Sniper. Katsoin jossain välissä tuon ensimmäisen Jack Reacher -elokuvankin uusiksi, joten aikamoinen jenkkisotilas-annostus tuli lyhyenä aikana.

 Viimeinen vieras taisi olla kirjoista koukuttavin. Luin sen kai jopa innostuneemmin kuin Tulilangan. En paljasta juonesta sen enempää, mutta loppupuolella tuli olo että kirja ei voi tarjota mysteeriin täysin tyydyttävää ratkaisua, ja olin oikeassa. Teksas palaa on viimeksi lukemani Reacher, taattua laatua sekin.

Voin suositella Jack Reacher -kirjoja, kaikki ovat olleet oikein hyviä.  Välillä tuntui että suomennoksia ei ole oikoluettu ollenkaan, joten jos kielitaitoa löytyy niin kannattaa varmaan lukea englanniksi. Saa nähdä jatkanko heti sarjan lukemista, pari vaikutti takakannen perusteella sellaisilta että tekisi mieli lukea heti. Mutta kai sitä voisi vaihteeksi jotain muutakin..