Sekalaista

Ihmettelin kuinka http://kinojatv.blogspot.fi/ on ollut pitkään hiljainen. Ja sitten älysin katsoa vasenta laitaa, ja siellähän lukee että Mikael Fränti on kuollut syyskuussa. Surullista, onneksi blogissa riittää vielä luettavaa, sen mukaan kun katsoo siinä mainittuja leffoja.

Jacques Tatin Trafic oli laatuleffa. Olin lykännyt sen katselemista, koska oletin sen olevan pienempi työ (kallis Playtime menestyi huonosti), joka olisi mahdollisesti ensimmäinen Tati-pettymys. Mutta tätäkin voi ehdottomasti suositella, tosin aika moni tuntui IMDb:ssä olevan pettynyt. Mielestäni ehtaa Tatia kyllä.


Teemalla on taas elokuvafestivaali. Tuli juuri yksi päivä mieleen että The Wicker Man on kulttileffa, hehheh. Pitäisi se kyllä joskus katsoa, alkuperäinen siis. Nicolas Cage -versio sitten ehkä joskus vitsinä.

Seppo Heikiheimo: Mätämunan muistelmat

Tästä kirjasta olisin halunnut kirjoittaa enemmänkin, mutta lukemisesta on jo vähän aikaa, ja tarkoituksena on yleensä tehdä jutut kun kirja on tuoreessa muistissa. Mutta riittänee että kerron Mätämunien muistelmien olevan parhaita lukeamiani omaelämäkertoja. Seppo Heikinheimo oli tunnettu klassisen musiikin kriitikko, mutta kirjasta löytyy myös kieltenopiskelua, pesäpalloa, tykkimiesjuttuja, autoja... Matkatarinoita ja anekdootteja on paljon, ja ruotsinkieltä haukutaan aina kun on mahdollisuus. Pentti Saarikoskikin saa kuulla kunniansa.

Koska en klassista musiikkia juuri tunne, niin suuri osa jutuista menee ohi, mutta sen takia kirjan halusinkin lukea: on mielenkiintoista kuinka hyvin jotkut voivat tuntea tämän osa-alueen. Itselleni on käsittämätöntä että jotkut voivat tuntea kapellimestarit kuultujen näytteiden perusteella, itse olen ylpeä jos rockissa tunnistan soittajan. Vaikkei Heikinheimo mitenkään kauan sitten elänyt, niin kyllähän klassinen tunnettiin ennen paljon paremmin (muistan että Perhe on Pahin -sarjassa perhe kerran kilpaili siitä kuka osaa nimetä eniten kapellimestareita). Ja ilmeisesti myös ihmisten ei ollut silloin mitenkään vaikea opetella useita vieraita kieliä, tätä olen hämmästellyt jos Saarikosken päiväkirjoja lukiessa.

Täytyy kyllä sanoa että olen eri mieltä ihan alusta, jossa Heikinheimo lainaa Sostakovitsin sanoa ja kertoo ettei muistelmien tekijöiden pitäisi viipyä liikaa lapsuustarinoissa, koska lukija odottaa että milloin päästään asiaan. Omasta mielestäni yleensä ne lapsuuden ja nuoruuden tarinat ovat niitä kiinnostavimpia.

Conan O'Brien

Jos tämä olisi Parhaat-blogini, kirjoittaisin jutun Late Night with Conan O'Brienin hienoudesta. On nimittäin tullut kelattua digitointimielessä läpi kasa VHS-kasetteja, johon oli nauhoitettu kyseistä ohjelmaa. Ja muistin taas kuinka se kuuluu ihan sarjojen kärkijoukkoon, Simpsoneiden, Seinfeldin yms kanssa. No, nyt voisi mainita että monta hienoa sketsiä on unohtunut. Paljon on myös ihan lyhyitä hetkiä, satunnaisia repliikkejä jne, joita ei viitsi erikseen koneelle siirtää, mutta jotka luovat oman lisänsä shown hienouteen.

Kerrottakoon että nuo VHS-kasetit ovat veljeni nauhoittamia koosteita, eli eivät kokonaisia jaksoja. Kyllähän tuossa siis tarttuu talteen vain niitä parhaita paloja, kokonaisia jaksoja ei olisi aikoinaan varmaan jaksanut joka ilta katsoa.

Periaatteessa aloitin koko digitointiprojektin saadaakseni vain pari huippuhetkeä talteen, ja ennen kaikkea tämän. Tuo ei sentään löytynyt ihan viimeisestä kasetista, mutta puolet niistä ehdin suunnilleen käydä läpi. Joten nyt Conania tulee ulos korvista, ja tauko on paikallaan.