tiistai 30. kesäkuuta 2015
Tapani Koivunen - Amerikkalainen painajainen
Tarinat joissa perusjamppa joutuu vankilaan ovat aina kiinnostavia, olivat sitten tositarinoita tai ei. Elokuvien ja teeveen puolellahan niitä riittää. Kirjoista tulee mieleen esimerkiksi Tony Halmeen lyhyet vankilareissut kirjoissaan. Tietysti voidaan väitellä siitä onko Halme perusjamppa. Myös kaikenlaisia keskitysleiri yms. kirjoja on, niihin en ole niin tutustunut.
Tapani Koivunen oli kai ollut jossain Ylen ohjelmassa vieraana, en nähnyt sitä mutta luin asiasta tehdyn uutisen, jossa kirja mainittiin. Kieltämättä ensin tuli mieleen että onpa taas väännetty kirjaa vähäisestä tarinasta. Koivunen kun oli vangittuna kolme vuotta, osan kotiarestissa. Ei sillä ettei se olisi kova paikka, jokainen voi muistella vaikka 6/9/12 kuukauden armeija-aikaa. Mutta vankiloissa on ollut enemmän tai vähemmän syyttömiä, jotka ovat istuneet kymmenenkertaisen kakun kovemmissa paikoissa. Tämän Koivunen muistini mukaan kyllä huomioi kirjassaan, ja mainitsee että heistä kaikista ei kirjoiteta.
Amerikkalainen painajainen on noin 500 sivua pitkä, ei siis mikään hetken huumassa väännetty paljastuskirja. Siinä on paljon kuvauksia Koivusen eräretkistä, hänen vankilassa antamistaan oppitunneista, ilmailusta jne, ja tälläinen voi useita lukijoita häiritä. Itseäni ei haittaisi, mutta kun toisaalta tuntuu että tärkeitä hetkiä vankilassa sitten ohitetaan. Varmasti osasyy on se, että tuollaisessa tilanteessa vaikkapa muutaman päivän reissu uuteen vankilaan on jo rutiinihomma, eikä siitä viitsi erikseen kirjoitella. Kirja ei siis ole vain vankilatarinaa, Koivunen kertoo tarkasti yrityksistä joissa oli mukana, tietenkin myös siitä joka lopulta aiheutti hänen vangitsemisensa. Kieltämättä tarinan edetessä alkaa vihata nitä tyyppejä jotka kaiken aiheuttivat. Kuten myös tiettyjä asianajajia, vartijoita jne.
Tapani Koivunen vaikuttaa älykkäältä mieheltä, joka on ehtinyt tehdä kaikenlaista, myös nauttinut elämästään monien harrastusten parissa Yhdysvalloissa ja Suomessa. Itselle mieleen tulee MikroBitin kolumnisti Aki Korhonen, joka aiheutti närää kertomuksillaan ykkösluokan lennoista, sukeltelureissuistaan ja vastaavista. Koivunen vaikuttaa kyllä maanläheisemmältä.
torstai 18. kesäkuuta 2015
Hullu Pierrot
Hullun Pierrotin katsoin todellakin hetken mielijohteesta: luin että se oli Xavier Dolanin suosikkielokuvia, ja muistin että olin tallentanut sen Teemalta. En tiennyt elokuvasta yhtään mitään, mutta päätin vain alkaa heti katsella. Ja en ole edes nähnyt Xavier Dolanin elokuva.
Hullu Pierrot on ns. outoja elokuvia, mutta eipä tuollainen enää hämmästytä, Bunuelin ja muiden jälkeen. Esimerkiksi Porvariston hillitty charmi ilmestyi kuitenkin vasta 7 vuotta myöhemmin. Pidin elokuvasta paljon, tässä auttoi varmasti se ettei etukäteen tiennyt siitä mitään. Sillä kun tajusi ettei ihan normaalia kerrontaa ole tulossa, saattoi vain nauttia ranskalaisfiiliksestä, maisemista jne, tarina nyt ei ole niin tärkeä. Parhaat kohtaukset ovat mielestäni musiikkia sisältävät.
Elokuva tuo mieleen esimerkiksi Terrence Malickin Julman maan, ja ilmeisesti Julma maa -fani Quentin Tarantino pitää myös tästä. Mistä vähän yllätyin, toki tiesin että Tarantinolla on laaja maku, mutta ei tätä katsellessa tule ensimmäisenä mieleen että hän olisi fani.
Hullu Pierrot oli itselleni ensimmäinen Godard, ja se saattoi olla parempi aloitus kuin Viimeiseen hengenvetoon, joka saattaa olla vain ns. perushyvä klassikko. Mutta enpä tuomitse sitä ennalta. Joka tapauksessa aion kyllä katsoa Godardin elokuvia lisääkin. Eipä tätäkään voi kaikille suositella, mutta moni saattaa yllättyä positiivisesti.
sunnuntai 7. kesäkuuta 2015
3 mahdollisesti parasta Spotifystä löytyvää tupla-alumia, joita en ehtinyt omistaa CD:nä
Olen aikalailla pitkien levyjen ystävä, mutta on joitakin joihin en ole niin tutustunut. Näitä levyjä en omistanut silloin kun keräilin vielä cd:itä, mutta olen jonkin verran kuunnellut niitä. Sanoisin, että niistä löytäisi jotain uutta vaikka kuuntelisi kuukausikaupalla, niin on parhaimpien tuplien kohdalla yleensäkin.
Kun tuli mieleen tälläinen lista, niin ajattelin että listaan kymmenen. Sitten ajattelin että viisi, mutta vain nämä kolme tulivat ensimmäisenä mieleen. Voisin toki lisätä Led Zeppelinin Physical Graffitin yms, mutta esimerkiksi tuosta LZ-levystä en ole varman onko se tarpeeksi monipuolinen jne. Mutta ehkä eivät nämä kolme muutakaan ole, sillä olen kuunnellut niitä vain vähän (Skinny Fistsiä eniten). Sitten on joitain jotka jakavat mielipiteitä paljon, kuten Yesin Tales from Topographic Oceans.
Toivottavasti Spotifyyn saadaan josksu George Harrisonin All Things Must Pass.
Godspeed You! Black Emperor - Lift Your Skinny Fists Like Antennas to Heaven
Minutemen - Double Nickels on the Dime
Soft Machine - Third

